sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Mikä etäpartio?

Seitsemän vuotta lippukunnanjohtajana toiselta puolen Suomea tai Eurooppaa, tai useampikin
etäpesti yhtäaikaisesti. Kuka tätä oikein tekee ja kuinka hän siitä selviää, kysyy piirin varajohtaja Tiia Tuhkasaari.

Opiskelen seuraavat puoli vuotta Münchenissä, Saksassa. SP:n ja piirien johdon
tulevaisuusseminaarissa pari viikkoa sitten Suomen Inkoossa minulta kysyttiin, että ”kuinkas se
piirin varajohtajan pesti sitten?” Häkellyin – mikä kysymys tuo nyt oikein on? On suhteellisen
yhdentekevää, istunko sohvallani Jyväskylässä vai työpöytäni ääressä Münchenissä, kun osallistun
Skypessä piirihallituksen, työvaliokunnan, kasvuryhmän tai vaalitoimikunnan kokouksiin.
Tunnustan tietenkin lähijohtamisen edut, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta. Ei ollut Essi
Lahdella tai Sonja Miettiselläkään.

Essi ryhtyi Kauhavan Kortesjärvellä sijaitsevan Markki-Partion lippukunnanjohtajaksi kovan
kannustuksen päätteeksi, ja pestin alkaessa asui väliaikaisesti Hangossa ja sen jälkeen Joensuussa.
Sonja puolestaan toimi seitsemän vuotta lpkj:na Oulunsalon Norsille Kuopiosta, Mikkelistä ja
Brysselistä käsin. Pesteihin ei tahtonut löytyä toista tekijää, ja niinpä kumpikin ryhtyi tehtäväänsä
velvollisuudentunteesta.

Sanana velvollisuudentunne kuulostaa negatiiviselta. Kuitenkin väitän,
että moni aikuisista partiolaisista tiedostaa partiota harrastaessaan myös samalla tekevänsä
vapaaehtoistyötä, ja työ kuin työ tuo tullessaan sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Ja partio, jos
mikä, on varsin puoleensavetävä harrastus ja vapaaehtoistyö. Essi kertoi myös lupausten tuesta
tärkeiltä ihmisiltä olleen suuressa roolissa omassa päätöksenteossaan ryhtyä pestiin.

Etäjohtaminen ei ole helppoa. Sonja ei tiennyt pestin vastaanottaessaan sen muuttuvan
etäpestiksi, saatikka kestävän lopulta vuosikausia. Myös samanaikainen mukanaolo uuden
kotipaikkakunnan partiotoiminnassa tuotti haasteita tasapainottelussa erilaisten
lippukuntakulttuurien välillä.

Entä sitoutuvatko etänä johtavat tehtäväänsä voimakkaammin? Etäjohtajaa voi hiertää, jos hän
matkustaa ja käyttää sekä aikaa että rahaa osallistuakseen, mutta paikallinen johtaja kiirehtii
välittömästi pois ehtiäkseen esimerkiksi ruokakauppaan.

Mikä on pahinta etäjohtamisessa? Haastateltavani mainitsivat kumpikin jatkuvan
riittämättömyyden tunteen. On vaikeaa olla läsnä tai panostaa niin paljon kuin haluaisi, paikalla
voi olla ”väärään” aikaan tai olla kykenemätön olemaan paikalla oikeaan aikaan. Matkustaminen
puolestaan vie energiaa muista asioista. Essi kertoi kuitenkin myös oppineensa paljon omasta
tavastaan olla mukana yhteisten asioiden hoitamisessa sekä siitä, että hänelle olisi ollut tärkeää
nähdä enemmän ihmisiä, joiden kanssa toimii.

Delegointikyvyn tärkeyden haastateltavat mainitsivat myös. Sekä Sonja että Essi ovat sitä mieltä,
että oli varmasti lippukunnankin kannalta hyödyllistä, että lpkj priorisoi, mitkä asiat kuuluvat hänen hoidettavikseen, ja mitkä on tarpeen delegoida esimerkiksi toisille johtajaneuvoston
jäsenille. Parastaikaa jalkautuva lippukunnan kolmen johtajan malli tukeekin tätä ajatusta.

Ei aina pakkorako

Etäpestiin ei kuitenkaan aina ole pakko ryhtyä pakon edessä. Antti Karppi mietti jo Vaasasta lähtöä
tehdessään keinoja tukea lippukuntansa toimintaa Seinäjoelta käsin. Syntyi konsepti Sammaltaja-
toiminnasta, joka yhdistää sekä samoaja- että vaeltajatoimintaa. Lisäksi Metsäveikoilla on
käytössään termi etäveikko, joita ovat Vaasasta pois muuttaneet ja jotka perinteisesti osallistuvat
mahdollisuuksiensa mukaan erityisesti projektien toteuttamiseen. Piiripestiin Antti lähti kun
kysyttiin, ja etäpartiointi jopa houkutteli uusilla haasteillaan.

Anttikin kertoo sittemmin oppineensa paljon etäjohtamisesta. Erityisesti se on vaikuttanut omaan
tapaan johtaa itseään ja muita, ja suurin eroavaisuus löytyy ihmiskontaktien määrästä. ”Jos teet
sitä yksin kotisi nurkassa, on se jo puoliksi pilalla”. Yhdessä tekeminen kuitenkin onnistuu muun
muassa partion käyttöön ottaman O365-paketin Skype for Busineksen kautta, mutta itsenäiseen
työskentelyyn motivaatio täytyy kaivaa Antin sanoin omasta selkäytimestä. On myös oltava
aktiivinen kommunikoija. Antti kehuu myös parijohtajuutta yhtenä tehokkaana tukitoimena
etäjohtamisessa. Antin mielestä parasta on nähdä kun kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen, ja
tavata niitä huipputyyppejä kasvotusten, joille on kuukausien ajan laittanut hullun lailla viestejä.

Mentorointi rocks

Osallistun parastaikaa käynnissä olevalle Value Based Leadership -kurssille, johon kuuluu yhtenä
osana mentorointiohjelma. Mentorini Titta Angervon kanssa olemme puhuneet erityisesti
etäjohtamisesta, ja seuraavassa ja samalla viimeisessä tapaamisessamme joudunkin
tulikokeeseen: tulen vetämään työpajan mentorini rekrytoimille, itselleni tuntemattomille ja
varmasti fiksummille tiimiläisille etänä.
Mentorointi sinällään on jo johtamisen kultakimpale ja tukee osaltaan myös etäjohtajaa
pestissään. Tittalta saamiani käytännön neuvoja olen päässyt saman tien implementoimaan sekä
osuuskunnan, jossa olen mukana, että piirin toimintaan. Tässä siis yhteenveto sekä
haastateltavieni huomioista että Tittalta saamistani vinkeistä.

Viisi vinkkiä etäjohtamiseen:
1. Perustele, perustele ja perustele, miksi jotain tehdään ja miksi se on tärkeää.
2. Kehu ja kannusta.
3. Ole aktiivinen yhteydenpitäjä ja pysy helposti lähestyttävänä.
4. Priorisoi ja delegoi.
5. Aikatauluta.

Kiitos haastatteluvastauksista Antti Karpille, Essi Lahdelle ja Sonja Miettiselle. Kiitos superista VBL-mentoroinnista Titta Angervolle.

Teksti ja kuva: Tiia Tuhkasaari

tiistai 3. lokakuuta 2017

Syksyyn valmistautuminen koulutuksen näkövinkkelistä

Kurssit, koulutukset, motivaatio ja uudesta innostuminen. Johtamisen jatkuvuudesta ja sen tärkeydestä kertoo piirihallituksen koulutuksesta vastaava jäsen Antti. Lähtisitkö sinäkin vihdoin sille roikkumaan jätetylle PJPK:lle?

Kesällä partiotoiminta hiljenee koloilla ja kotien uumenista kaivaudutaan esiin korkeintaan suurtapahtumiin ja leireille, mutta miten lippukunnissa olikaan valmistauduttu syksyyn?

Oikeaoppinen valmisteluhan alkoi jo hyvästi ennen kesää tunnustelemalla, miten johtajat aikovat jatkaa tulevalla toimintakaudella ja millä mielin aloittavat johtajat tarttuvat uusiin haasteisiin. Motivaation määrä vaihtelee yksilötasolla roimasti ja niinpä johtajien motivaation tukeminen onkin toimintakauden onnistumisen kannalta äärimmäisen tärkeää!

Joskus käy kuitenkin niin, että kaikista yrityksistä huolimatta johtaja x ei innostukaan enää tehtävistään. Jumittuminen vanhoihin kaavoihin, taitojen ruostuminen tai uusien haasteiden puute. Syyt motin katoamiseen ovat kullakin erilaiset, eikä yhtä yhtenäistä tekijää välttämättä löydy. Hyvä aikuinen tuki selvittää, mitkä asiat motivoivat johtajaa x ja tarttuu toimeen. Olisiko aika tarjota uusia haasteita sille akelalle, joka aina näiden 10 vuodenkin jälkeen raahautuu kololle pitämään supeiltaa? Tai ehkä muutos ei ole tarpeen? Partiolainenhan elää kiitoksella ja kahvilla, mutta ehkä oikea tapa muistaa ahkeraa johtajaa onkin sen kultakatriinapaketin lisäksi laittaa ansiomerkkihakemus vetämään.

Motivoiminen on taitolaji ja yksilöstä kiinni, vähän niin kuin lahjan ostaminen: täytyy ymmärtää mitä toinen tarvitsee. Mutta onneksi partiosta löytyy varma paketti, joka takuu varmasti pistää vauhtia johtajaan. Kurssit! Nuo partion kruunujalokivet, jotka kokoavat maamme taitavimmat osaajat samaan osoitteeseen jakamaan kokemuksiaan ja osaamistaan, ovat partion parasta antia kaikenlaisille ja ikäisille johtajille. Useamman kurssin käyneenä voin taata, että kurssilta poistutaan hymyssä suin ja pää täynnä uusia ideoita ja uusia tuttavuuksia. Yhteistyön lisääntyessä ei kursseilla tarvitse tyytyä ainoastaan oman piirin väkeen, vaan tutustumaan pääse mahdollisesti jopa yli piirirajojen.

Mutta kuinkas sinne kurssille lähdetään tai ”lähetetään”?
Luonnollinen hetki puhua erilaisista kouluttautumisista on pestikeskustelu missä tarkistetaan millaista osaamista on jo, eli millä tasolla liikutaan ja mikä tukisi motia parhaiten. Hyviä aihioita koulutuspolulle löydät myös SP:n koulutuskartasta, johon pääset tutustumaan täältä.

Jatkotason koulutuksiin porttina toimii partiojohtajan peruskoulutus, jonka suorittanut voikin lähteä esimerkiksi luotsikoulutukseen. Toisaalta jos omasta akela/sampo-koulutuksesta on aikaa, voi kertaamaan lähteä kurssilaiseksi tai jopa kouluttajaksi, jolloin oppimisesta tulee huomattavasti syventävämpää! Vaihtoehtojahan riittää: piiri(t) & SP tarjoavat valtavasti erilaisia koulutuksia joita kannattaa kartuttaa kuin sulkia hattuun. Kuten eräs viisas mies aikoinaan kultaisella vuosituhannen vaihteella sanoi: gotta catch ’em all!